Eka viikko perheessä oli ihan mielettömän raskas. Joka ilta sammuin aikasi ja joka yö nukuin niin paljon kun vaan mahollista. Monesti jopa kellon ympäriki. Viikko meni tavallaa kauheen nopeesti mut tavallaan kauheen hitaasti. Koko viikon väsytti ihan kamalasti ja tuntu ettei mul ollu vaa voimii olla täysillä mukana täs jutus. Kaiken kukkuraks iski koti-ikävä, mihi en osannu varautuu olleskaa ja en tienny yhtää miltä se tuntus koska en oo ikin potenu koti-ikävää. Se lannisti mua ihan sikana. Musta tuntu etten mä osannu tehä mitään, aivot ei vaan toiminu. Pohjallaki tuli käytyy, mut sielt vaa kiipeemää ylöspäi. Asiat ei iha luistanu perheen kaa, en ollu semmonen ketä ne ois tarvinnu mul oli liian vähän ja vääränlaist kokemust. Muutenki liian väsyneenä en pystyny antaa parastani. Tultii tuloksee et mä meen rematchiin (aka vaihdan perhettä). Rematchissa oleminen tarkottaa siis, että aupairilla on 14 päivää aikaa löytää uus perhe. Mun 14 päivää alko perjantaina. Ennen, kun mun hakenus menee uudestaan näkyville muille perheille, mun LCC:n (Local Childcare Coordinator eli tavallaan aluevalvoja) pidää tehdä ensin paperitöitä joten mun hakemus tulee näkyville uudestaan vasta huomenna. Eli mulla on alle 14 päivää saada uus perhe. Jos en saa uutta perhettä, mut lähetetään takas Suomeen.
Eilen tän mun perheen penskan koulul oli joku tapahtuma. Emmä oikee hoksannu mitä varten se oli mut kiva tapahtuma se kummiski oli. Me oltiin paikalla jo vähän kymmenen jälkeen ja autettiin järjestelyissä. Mulle ja lapsen lapsenvahdille nakitettiin heliumpallojen täyttäminen, narujen sitominen niihin ja lopuksi laitettiin pallot jonnekkin ulos, minne ei vielä kukaan ollut ehtinyt raahata ilmapalloja. Itse tapahtuma alkoi keskipäivällä. Tapahtumassa oli DJ, paljon ruokaa, kolme erilaista pomppulinnaa, poniajelua ja kaikkea muuta. Tapahtuma kesti kolmeen asti iltapäivällä. Sen jälkeen me mentiin leikkipuistoon, missä oltiin melkein pari tuntia.
Tänään me käytiin Philadelphian eläintarhassa. Sinne kesti autolla reilu puol tuntii. Aikuisten lippu oli 20 dollarii. Must tuntu et se oli kauheen iso paikka, varmaan miljoona kertaa Korkeasaarta isompi, vaik paikallisille tää oli ihan normaalin kokonen. Mut minkäs teet, kun tuut pienestä maasta, kaikki tuntuu kauheen isolta kun oot tottunu kaiken pienuutee. Siel oli kaikkii eläimii, sellasiiki mitä en ollu ennen nähny.Sää oli tosi kiva, välil paisto aurinko mut välil aurinko meni pilvee. Mut hassuu oli et mul oli koko ajan takki pääl (auki tosin) vaik välil oli kuuma. Outoo kans oli et vaik oli melkee 20 astetta, mul oli välil kylmä. Ku oltiin kotimatkalla penska nukahti pikkurilli dipattuna vesipulloo. Mäki meinasin siinä sammuu mut sain itteni pidettyy koko loppupäivän hereil!
On pien stressi uuden perheen löytymisest mut toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Jos joudun lähtemää takasin Suomeen ei mun kummistaan ihan tyhjin käsin tarvii lähtee, onhan tää aikamoinen seikkailu tähänki asti ollu ja oon saanu pinon uusia kavereitakin ympäri palloo! Pitäkää kaikki mulle peukkui pystys ettei mun heti tarttis lähtee takasin Eurooppaa!! Ps. kaiken kukkuraks oon yskiny keuhkoni pihalle varmaa miljoona päivää jo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti