Another night in the sun

Nyt on taas eletty tässä tovi jännän äärellä! Kolme viikkoa sitten maanantaina sain taas uuden matchauksen, en ehtiny lukee perheen hakemustakaan edes loppuun ennen, kun perheen äiti laitto jo mulle sähkärii. Rupesin käymää heti ihan kierroksilla, koska siihen asti vaan yks perhe oli vastannu mun viestii ja nyt mä sain heti viestin perheeltä! Sovittiin siinä sitten, että puhutaan puhelimen välityksellä samana iltana. Jännitin ihan kamalasti! Vaikka olikin jotain ongelmii yhteydes välillä, me puhuttiin silti yli tunti. Lopputulos oli parempaakin parempi, mä sain uuden perheen! Kikattelin ittekkseni tosi pitkään viel puhelun jälkeen, mulla kesti tosi pitkää ymmärtää et mun ei tarvii lähtee takasin kotiin, vaan voin jäädä vielä tänne. Perheen ja järjestön piti hoitaa jotain paperijuttuja ennen, kun mä pääsisin muuttamaan perheeseen. Lauantaina mun oli alunperin tarkotus  muuttaa. Musta tuntu et aika vaan mateli ja mateli mut tavallaan aika meni kans tosi nopeesti, koska oli mitä odottaa. Toisaalta en olis jaksanut millään odottaa enää ollenkaan, olisin vaan halunnut pakata kamat kasaan ja lähteä heti!

 Viikonloppuna sain tietää et muuttasin vasta maanantaina tai tiistaina. Ei se sinänsä haitannut, koska yks aupaireista kuka asusti myös samassa huushollissa oli menossa kattomaan Kolumbian futispeliä lauantaina. Liityin seuraan ja yhdessä lähdettiin kohti jotain kapakkaa Kolumbialaisella alueella. Musta oli tosi kivaa kattoo futista siellä, koska ko. laji oli pitkään rakas harrastus! Vaikka kaikki muut paitsi mä oli espanjankielisii mä nautin silti joka hetkestä. Kielimuuri ei haitannut, säännöthän pysyy samana kielestä huolimatta. Oli hauskaa, kun joka kerta Kolumbian tehdessä maalin kaikki sekos ihan kokonaan ja muutenkin oli tosi hyvä fiilis kaikilla koko pelin ajan. Pelin jälkeen jäätiin paikan päälle vähäksi aikaa ja lähdettiin kävelemään takasin kotiin. 

Toissaviikon tiistaina vihdoinkin koitti se päivä kun mä muutin! Koko aamupäivän mua stressas ihan kamalasti, kun en tiennyt oikein et monelta mä matkaisin. Ja koska mä matkustin junalla, tottakai stressasin et mihin mä saa sit tungettua mun matkalaukut ja onnistunko jäämään pois oikealla asemalla ja miten mä tunnistaisin perheen jne jne. Mä vihaan tätä puolta ittessäni, että stressaa ihan joka ikistä pienintäkin asiaa. Mut onneksi matka meni hyvin ja onnistuin selviämään ehjänä kappaleena kaikkine romppeineni uuteen kotiin. Tää alue on tosi ihana ja perhekin tottakai ihan mahtava! Tääl on paljon metsää ja meriki iha kivenheiton pääs, mulla on tosi kotonen olo täällä.Mun uusi LCC tuli heti keskiviikkona käymään ja käytiin muutamia asioita läpi. Lauantaina mentiin aupairien kesken ajamaan kartinkia. Mulle selvisi, että porukassa oli toinenkin suomalainen. Oli tosi mukavaa pitkästä aikaa kasvotusten puhua suomea toisen kanssa! Harmi vaan, että neidin matkustuskuukaisi alkoi kohta. 

Pikkuhiljaa arki rupes rullaamaan. Välillä tuntu kummiskin, että mikään ei onnistu ja en osaa mitään. Kävin taas välilllä koti-ikävänkin puolella silloin, kun kaikki tuntui menevän huonosti. Päivä päivältä kuitenkin alkoi tulla parempi fiilis ja onnistumisten kautta en enää kauheesti kaipaa kotiin. Kuitenkin välillä on vähän epävarma olo  kaikesta, mut siihen löydän vaan sen selityksen että kaikki on vielä kummiskin suht uutta ja ekassa perheessä kaikki piti olla täydellistä ja täydellisyyden yli, mitään en tehnyt siellä oikein. Tai ainakin musta tuntu siltä. Täällä ollessa pääsin aika äkkiä ajamaan autoa. Aluksi mua jännitti ja pelotti ihan kamalasti!! Mutta vähän aikaa ajettuani pääsin jännityksestä ja pelosta yli ja aloin taas tykkäämään ajamisesta. Sen jälkeen olenkin ajanut melkein joka päivä! 

Lauantaina 28.6. tehtiin neljän aupairin kanssa extempore matka Washingtoniin. Mitään ei suunniteltu etukäteen, päätettiin vain että nyt mennään! Kaikki muut tulivat Philadephian läheltä, joten mä matkasin Washingtoniin yksin. Ensin menin metrolla Metro Centeriin ja sieltä jatkoin toisella metrolla Union Stationille, missä mun kaverit jo odotti. Mua jännitti aika paljon koska oon tosi hyvä eksymään. Mut toisaalta olin tosi innoissani reissusta! Ensin me ostettiin 48h liput turistibussiin. Lyhyesti sanottuna me "juostiin" ympäri kaupunkia, nähtävyydestä nähtävyyteen melkein koko viikonlopun ajan. Joskus neljän ja viiden välillä iltapäivällä me aloitettiin googlettamaan halpoja majapaikkoja, lopulta päädyttiin Washington's international student centeriin vai mikä lie nimeltä olikaan. Siellä sattui olemaan viisi vapaata sänkyä! Koska me tavallaan missattiin viimenen turistibussi, me käveltiin yöpymispaikkaan melkein tunti. Illalla käytiin safkaamassa ensin Mäkkärissä ja myöhemmin "oikeessa" ravintolassa. Muuten me käveltiin kahteen asti yöllä kadun pätkää parin korttelin verran edes takaisin, eihän me alaikäset minnekkään päästy... Välillä ihmiset tuli puhumaan meille, mikä musta oli kivaa. Sunnuntaina aamulla luovutettiin huoneet heti kahdeksalta. Ei me muualla pysähdytty, kuin lentokone/avaruusmuseossa, Madame Tussaudissa (mikä on mun mielestä paljon huonompi (ja pienempi), kuin Lontoossa) ja Valkosella talolla. Muuten istuttiin turistibussissa ja katseltiin uusia ja lauantailta tuttuja maisemia. 

 © Lisa

Muuten ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Muutaman kerran ollaan käyty hostperheen kanssa uima-altaalla ja rannalla. Jeeeee en ole enää yhtä valkoinen, kuin lumi!! Iho on tosin palanut muutamaan otteeseen, vaikka oon lätränny aurinkorasvan kanssa päivät pitkät... Aika on menny ihan kauheen nopeesti, oon ollu Jenkeissä kohta jo 2kk, saa nähä menekö loppuvuosi yhtä nopeesti.

I'm running wild wild and free, open road is all I need.

Okei en taaskaa tiiä miten otsikko liittyy aikalail mihkää mitä täs kirjotan mut ihan sama antaa olla, saa kelvata. Anyways, mul on menny päivät ihan sekasin, en tiiä mitä tekisin jos en kännykäst vois vähä välii tarkistaa et mikäs päivä tänää olikaa. Onneks blogin kirjottamine auttaa kans hahmottaa mitä millonki on tapahtunu. Tää on vähän niiku palapelin kasaamist, ain pitää miettii et missäköhä järjestykses mitkäki asiat tapahtu vai onko tapahtunu olleskaa. Mut joka tapaukses, maanantain menin iltapäiväl kattoo tän perheen toisiks vanhimman penskan softball pelii, tottakai oikee joukkue voitti wohoo. Peli oli puistossa jonku matkan päässä. Siel oli ainaki kolme softball kenttää, yks futiskenttä, leikkipuisto, muutama lampi ja tottakai nurtsii ja metsää. Noin tunti sen jälkeen ku me tultiin pelist takasin himaa tänne tuli uus aupair Saksasta. Se on kans rematchis niinku mäkin.

 Keskiviikkona mentiin taas kattomaa softball pelii, toistamiseen tuli voitto koiin samaa joukkuetta vastaa. Olin kans ahkera ja kävin tunnin kävelyl. Torstaina tänne tuli taas uus aupair Meksikosta ja myöhemmin päivällä saksalaisen sisko. Harmi sinänsä et uuden aupairin kans ei voi ain kunnol puhuu, koska ymmärtämine ei oo aina niin hyvää. Mut väliaikasist kielimuureist huolimatta hyvä tyyppi! Perjantai iltapäivä oli hauska! Meksikolainen ja minä putsattiin ulkona pihaleluja yhessä perheen lasten kans. Tottakai koko hoito meni leikkimiseks ja oltiin vesisotaa. Illalla viel katottii pari leffaa. Kaikkien vaatteet oli viel muutaman tunnin päästäki iha läpimärkii.  Lauantaina siskokset lähti matkalle joskus aamupäivällä. Mä menin toisen rematchlaisen kans outlet kauppakeskukseen, mikä oli valtava. Rahaaki kulu enemmä ku laki sallii mut sainpaha ainaki mm. uudet Converset, mitkä oli n. parikybää halvemmat ku Suomessa! 

Sunnuntai meni aikalailla perheen vanhimman lapsen valmistujaisten valmisteluis. Siivottiin, tehtiin ruokaa, koristeltiin taloo yms., jossain vaiheessa pomppulinna ilmesty takapihalle ja DJ pöllähti pihatielle, vai mikä ikinä driveway onkaa suomeks. Neljältä vierait alko valumaan paikalle. Paikal oli myös samat henkilöt, kun Muistopäivänäkin ja joitain tuttuja softball kentän laidalta. Ja tottakai perheen lasten kavereita! Oli tosi hauskaa  ja kerranki oli syy miks maalata naamaa. 

 

Maanantaist asti oon ollu matchattun Texaslaisen perheen kans, perjantain pääsin oikeesti puhumaa perheen isän kans. Jes, eka perhe kuka oikeesti vastas mun viestii ja halus puhuu mun kans! Lauantai aamuna ku kävin kattomas onks perhe viel matchattun mut ne oli kadonnu. Jippii siinä meni viikko turhaan… Minkäs teet. Jos mulle käy nii et tuun takas Suomeen piakkoin nii ainahan voin lähtee uudestaa ja niin mä teenki jos nyt ei natsaa. Muutenki oon jo miettiny kaiken valmiiks mitä teen sit ku tuun takasin mut se onki sit asia erikseen kuinka hyvin osaan asiat toteuttaa. 

No more will my green sea go turn a deeper blue

Tää viikko on tavallaa menny kauheen nopeesti, mut taas toisaalt välil on tuntunu et aika matelee niinku maailman hitain etana. Periaattees mitää en oo (taaskaan) tehny, mitä nyt joskus käyny jossai ja välil vahtinu tän perheen nuorint penskaa. Maanantaina oli Memorial day eli Muistopäivä. Se on aina toukokuun viimesenä maanantaina ja sillon muistetaan sotialita, ketkä on kuollu missä tahansa sodassa mis Jenkit on ollu. Mä menin tän perheen mukan serkuille kylään ja siel oli isovanhemmat kans. Siel oli tosi paljon ruokaa, me grillattiin ja syötiin ulkona. Ruokana oli mm. hamppareita, hodareita, eri salaatteja, sipsii, kanaa, makkaraa... Jossai vaiheessa mä häippäsin vähän aikasemmi pois tän perheen tyttöjen kaa koska mul meni maha sekasin jostai mitä mä söin tai join, en tiiä mut mist tahansa se tuli, masu ei tykänny ja tytöil oli jotai mitä niitten piti tehä.

Sillo ku oon vaa lahnannu himas oon vaa venannu et mulle tulis ees joku uus matchaus jonku perheen kaa. Yks päivä kävin Alejandran kaa apteekissa. Tai no, ei se mun mielest kauheen apteekki ollu vaik siel sai lääkkeit samallail ku Suomen apteekeistki mut siel oli paaaljon muutaki myytävänä. Ostin sielt uutta saippuaa ja shampoot, pinnejä ja aurinkorasvaa. Oli siel myös leluja, ruokaa, herkkuja ja juotavaa. Tais siel jotai pelejäki olla jossai nurkassa. Vihdoin keskiviikkona illalla mä sain uuden matchauksen jonkun Floridalaisen perheen kansssa! Sain laitettuu niille viestii vasta torstaina aamupäivällä. Jotenki oli vaan kauheen vaikeeta laittaa niille mitään viestii et ois kiva jutella niitten kans ja kattoo mihin tää johtaa ja et onks se oikeesti hyvä perhe mulle jne jne. Vaik perhe vaikutti aika kivalta niin silti on jotain juttuja mitä veti mua pois siit perheest. Koko torstain mä sit odotin et millon ne kirjottaa mulle takasin. Torstaina menin myös kattomaan tän perheen keskimmäisen tytön softball treenei, mul oli mukana perheen nuorimmainen kuka löys heti kavereita kentän laidalta ja leikki niitten kanssa koko sen ajan kun me oltiin siellä.

Tällänen kyltti oli softball kentän aidassa. Oli pakko ottaa kuva, ku ei Suomessa oo tällästä.

Perjantaina Alejandra lähti takasin Meksikoon. Tosi outoo et se on nyt poissa ku ollaan oltu nii paljo yhessä viimesen parin viikon aikana! Mut onneks tänne tuli uusia aupaireja lisää, nii mun ei tarvii olla "yksin". Perjantaina mä viel odottelin et millon se perhe vastaa mulle. Mietin vaan et come on, vastatkaa jo tai sit vaa "hylätkää" mut ni voin saada uusii matchauksii! Täytyy kyl myöntää eti niil hetkil ku ei oo ollu oikeest yhtää tekemistä ja aika on madellu on tuntunu silt et mieluummin oisin Suomes duunis ku tääl. Oonha mä tykänny olla täällä ja oon ilone et ylipäätää oon täs maas mut aika käy joskus tosiaa vaa turhan pitkäks. Paikast toisee liikkuminenki on hankalahkoo ku ei oikee osaa käyttää julkisii (ainakaa vielä) ja ei saa ajaa perheen autoil. Mut onneks voi ain kysyy kyytii jos tarvii mennä johki esim. vaik juna-asemalle. Perjantain iltapäiväl tuli äkkilähtö leikkipuistoon perheen nuorimmaisen kanssa. Oltiin siel noin tunti, leikittii kaikkee ja oltii keinussa. Enne ku lähettii puistoo kävin viel kattoo nopee onks se perhe viel matchattuna mulle, mut se oli jo kadonnu. Tavallaa mä tiesin et ei siit tuu mitää. Sit leikkipuiston jälkee käväsin viel toisiks nuorimman penskan kaa apteekis. Jee, ei ollukkaa nii tylsä päivä ku alkuu vaikutti. Ei kai ikin pitäs nuolasta ennen ku tipahtaa.

Rakennettii ansa pahisdemonille ja sit hyökättii sen kimppuu ja otettii sen dna ja tehtii siit hyvis kuka taistelee pahiksii vastaa "Dark Castlessa" mei kaa. Keskimmäine keppi pysäytti sen ja laitimmaiset ampu laaserii.¨

Perjantaina illan mä olin yksin kotona. Kaikki muutn oli jossai. Sil aikaa ku olin yksin, mulle soitettii Cultural Carelt ja kerrottii et mä voin jäädä viel ekstraviikoks tänne et saisin lisäaikaa uuden perheen ettimises, jes ei (ainakaan vielä) tarvii mennä takas Suomee!! Lauantaina iltapäiväl tuli äkkilähtö kirkkoon peheen toisiks vanhimman päätreihin. En ehtiny ku vähä naamaa maalaa ja hiuksiin laittaa jotenki ja vaihtaa lökärit farkkuihi enne lähtöö. Jos ois ollu enemmä aikaa nii oisin miettiny jotku siistimmät vaatteet mut minkäs teet ku vauhilla mentii. Perhe on katolilaine ja penskat katolilaises koulus nii sen takii kirkos oli päättärit. Niille blogin lukijoille tiedoks ketkä ei kauheest mua tunne tai ei tunne olleskaa oon luterilainen ja kuten arvata saattaa mul oli kirkos kauheen tyhmä olo ku en yhtäkkii tiennykkää miten mun pitäs toimii ja millon mun mitäki pitäs tehdä tai sanoo, koko hoito oli nii erilaine luterilaisee kirkkoo verrattun. Esim. aina kun joku oppilaista meni eteen lukemaa jotai niin lukija kumarsi mennessä ja tullessa seinällä roikkuvaa Jeesusta ja urkujen sijasta oli piano ja kitara. Päädyinpä sit kans ehtoollisel vahingossa kun seurasin ihmisiä. Vaik en usko Jumalaan niin oli toi silti mielenkiintonen kokemus koska toi oli niin erilaista ja kyl mä iha innol lähin mukaa et pääsen näkee mite eri kirkos jumalanpalvelus (vai mikä lie toi ikinä olikaa) tapahtuu. Kirkon jälkeen mentiin kadun toiselle puolelle kouluun, missä oppilaat otti kuvia. Oli siellä myös jotain pientä hyvää tarjolla. Lasten kesken (paitsi nuorimman, kuka vietti päivän isovanhempien kanssa) me mentiin syönään suoraan koululta. Yheksän aikaan illalla neidit lähti elokuviin ja mä jäin vahtimaan nuorinta penskaa kuka tuli kotiin just ku tytöt oli lähteny. Vanhemmat oli luvannu et pojalle et se saa valvoo siihe asti ku vanhemmat tulee takas kotii. Oli kyl poika aika sinnikäs valvomaa, vaik selkeesti näki et toista väsytti mut silti piti valvoo. Vähän enne yhtätoista herra sammu kuitenki omaa sänkyy. Mä jäin viel valvomaa siihe asti et vanhemmat tuli kotii. 

Sunnuntaina mul oli laiskuuspäivä en jaksanu tehä mitää, nukuin yöl muuteski vähä  huonosti. Mitä nyt jossai vaihees leikin urheilijaa mut muuten mä olin vaa. Illalla tänne tuli uus aupair Kiinasta, mut vaan yheks yöks. Tosi mukava tyyppi, juteltii paljohkosti ja opin jotain uutta Kiinasta. Tää on yks syy miks tykkään olla täs talos ku tääl on ihmisii eri maista nii siinä itekki oppii uutta kaikesta! 

Saa nähä mitä ens viikko tuo tullessaa ja saanko uutta perhettä vai tuunko takas pohjolaa. Mut onneks on koko viikko aikaa! 

Juokse henkesi edestä, ota toivon kipinä mukaan

Se oli perjantai kai kolme viikkoo sitten, ku saavuin mun hostperheesee. Seuraavan viikon torstaina mä tiesin et tänne mä en jää kauaks aikaa. Tän viikon tiistaina mä vihdoin lähdin perheestä. Emmä muuta koko päivää tehny ku puhelimen välityksel selvitin mitä mulle tulee tapahtuu, pakkasin, siivosin, pyykkäsin, katoin vähä tv:t ja autoin  ruuan tekemises ja pöydän kattamises ja juttelin hostäidin kanssa vähän kaikesta tapahtuneesta ja tulevasta ja vähän muustakin. Oho tostahan tuli vähä pitempi lista ku kelasin. Iltaruoan jälkeen roudattii mun kamat autoo ja lähettii hotellille missä mä vietin seuraavan yön. Hotellivirkailija puhu sen verran nopeesti ja tarpeeks vahval Intian aksentil et mä en kunnol ymmärtäny mitä se sano (enkä ees sanoi kunnol ain erottanu) mut onneks hostisä oli viel siinä ja huomas et mä jäädyin ja se autto mua. Ku olin selvinny mun huoneesee asti sanottii viel heipat hostisälle ja yhistin läppärin wifiin et pystyin olee yhteydes mun LCC:n kans. Jossai vaihees kävin vähän tutkimas hotellii. Huomasin et hotellil on uima-allas mut se olikin ulkona, ni en jaksanu vaivautuu mennä uimaa. Tyydyin vaa siihe et kävin ostamas vesipullon. Nukuin taas huonohkosti, mä yskin taas ties kui kaua illal ja heräsin vähä viiden jälkee taas yskimää enkä oikee enää saanu unta. Aamupalal oli vaikee syyä mitää ku stressasin sen verra paljo. Mut sit vihdoin joskus vähän ennen kymmenentä mä sain mun LCC:lt viestii et mä menisin New Jerseyyn asumaan jonkun toisen LCC:n luokse. Kiva uutinen oli myös et siel asuu joitain muitakin aupaireja ketkä on samas jamas ku mäki.

Keskiviikkona luovutin mun huoneen vähän ennen puoltapäivää. Jonki aikaa istuskelin aulas ja venasin et mun LCC tulis hakemaa. Käytii eka Starbuckis ja sit lähettii ajamaa Philadelhpian dösäasemalle. Ostettii mulle dösälippu, koht olinki taas yksin. Mul oli siinä mukaavat nelisen tuntii venaamist et dösä lähtis. Onneks oli kirja mukana nii ei aika käyny nii pitkäks. Pölisin siin aluks kans vähä aikaa ihmisten kanssa. Dösän piti lähtee 18:15. Aikaa kulu, eikä dösää näkyny. Kukaa ei tienny missä se on. Mut vihdoinki joskus 20min päästä se tuli. Jäin pois Newarkis ja jatkoin taksil siit mun määränpäähä.

Tutustuttii aupairien kesken, kerrottii tarinat miks ollaa rematchis. Kaikki me kolme nukutaa alakerras. Alejandran kaa oon kattonu espanjankielist tv:tä, katottii me Pirates Of The Caribbeaniiki espanjaks sen padilt. Torstaina Charlene sai uuden perheen ja perjantaina se muutti pois. Vaik ei ehittykkää tuntee pitkää ni toivon silti et me pidetää viel yhteyttä jatkossaki! Perjantaina oli tän perheen vanhimman lapsen tanssiaiset. Tanssiaiset loppu joskus puolenyön aikaan. Koska tanssija tuli poikaystävänsä kanssa tänne, me kaikki muut lähdettiin hetkeks pois. Minä ja Alejandra lähdettiin katsomaan X-Menii elokuvateatterii. Leffa alko 00:30. Ekaks mentii lipunmyyjälle antaa paprei mis oli ostokoodi vai mikä lie, en tiiä mut toimii samal taval ku Suomes. Saatii leffaliput ja mentii ostaa juomista mulle leffaa varte. Seuraavaks suunnistettii oikeesee salii. Ekaks näytettii liput lipuntarkastajalle ja sit päästii jatkaa matkaa ettii oikee sali. Oltii jo istumas salis ku Alejandra huomas et kaikil muil oli 3D-lasit. Ei me ees tiedetty et se oli 3D leffa mut äkkiäkös me pompattii ylös ja mentii takasin lipuntarkastajalle ja pyydettii silt lasit. Mut ei ollu meiän vika, lipuntarkastajan ois pitäny antaa meille alunperinki ne lasit ku näytettii sille mei liput. Lipus ei oo eriksee merkitty paikkaa, vähä niiku joskus kivikaudel Suomes eli saat mennä minne huvittaa. Olin nii väsyny et aloin nukahtelee jossai vaiheees, missasin varmaa puolet leffast mut muistan ainaki nähneeni alun ja lopun ni kai se riittää. Kotona oltiin joskus puol neljän aikaa aamulla. Päädyttiin lopulta yläkertaan perheen edellisen aupairin huoneesee (kuka vielä asuu täällä, mut koht lähtee reissaamaa kuukaudeks) nukkumaa ja nukuttiin kuutisen tuntia.

Lauantaina Jessi haki meiät siinä puolen päivän aikaan ja lähdettiin ajamaan kohti huvipuistoo nimeltä Six Flags. Musa päälle, volat kaakkoon, ikkunat auki ja menoks! Meil oli niin hauska päivä et huhhuh, vaikka ekaks ajettiiki huvipuiston ohi mut se oli vaa navigaattorin syytä ku se sano et mee suoraa. Mut eihän me voitu huomaa isoo kylttii, mikä ei todellakaa sanonu et huvipuistoo käännytää oikeelle. Oho, sellast sattuu välil. Ekaks mentii syömää, mä otin vaa ranskiksii, en halunnu kauheest syyä en ees popsinu kaikee mitä mul oli ku en halunnu et mul tulis paha olo. Jossai vaihees vieres oleval laval pomppas kaks miestä ja yks naine ja ne alko tanssii vanhan kunnon rock n' rollin tahtiin. Kohta ruvettii kiertää huvipuistoo. Erona Suomen huvipuistoihi on se et sä et saa ottaa laukkuu mukaa ja tarvittaes jättää sitä säilöö uloskäynnin viereen, vaan sun piti jättää kamas lokeroon. 2h lokeros makso yhen dollarin. Hullua sinänsä et ensin maksat ittes kipeeks siitä et pääset sisää ja sit vähä välii sun pitää pulittaa dollari et saat kamas säilöö ja pääset laitteisii. Mut laitteet kummiskin oli mahtavia!! Ja kaikist parast oli se et siel oli paljon kaikkee supersankarijuttui esim. oli Supermieslaite. Lähettii ajaa huvipuistost pois seittemältä. Pysähyttii matkal syömäs Applebee's nimises paikas, suosittelen jos joskus jostain ulkomailt satutte löytämää! Matka-aika oli navigaattorin mukaan noin tunti, mut oho, mut olinkin kotona vähän ennen kymmentä. Okei me käytiin syömässäkin välissä mut silti.

 Minä, Alejandra ja Jessi hassunhauskojen hahmojen kanssa.

Sunnuntaina menin tän perheen kanssa - keiden luona nyt väliaikasesti asustelen - rannalle Manasquanii noin tunnin ajomatkan päähän. Vaik oli vähän tuulista, ei se haitannu, mul oli ainakin tosi kivaa! "Surffattii" minilaudalla (okei en tiiä mikä sen oikee nimi on, keksin vaa sanan), eli maattii sen laudan päällä ja mentii aaltoihi. Se oli tosi hauskaa, etenki sillo ku oli toooosi isot aallot! Sain kätee muutaman pienen mustelman mut mul ei oo mitään ideaa, mistä ne oon saanu mut ne tuli rannalta. Automatkal kuunneltii satelliittiradiost kanavii, mist tuli kaikenlaist musaa -70 ja -80-luvuilt. Must se oli tosi kivaa, koska vanha musa on must hyvää esim. noitten kyseisten kahen vuosikymmenen pop on parempaa, ku se mitä tänä päivänä tulee. Toki on nykyääki jotain ihan hyvii biisei kyseises genres mut emmä jaksa niit samal taval ku noit vanhempii. Mun ei kannata ees alkaa puhuu rokist alalajeineen koska siitä saisin ties kui pitkän tekstin ni jätän sen vaa toteemal et se on parasta. Kotii ku tultii auttelin ruoanlaitos ja sit kattelin CSI Miamii muutaman jakson tän pehreen keskimmäisen penskan kanssa. Ku kävin suihkus oli kiva huomata et olin saanu vähä värii ihoo, wohoo nyt en oo enää valkonen ku lumi!!

 Piti pulittaa £8 et pääs rannalle.

Jee, sinne meni talviturkki ja karvalakki!

Oon huomannu et mun mieli on ollu ailahteleva tääl olles. Koko sen ajan ku olin mun hostperheessä oli enemmä ja vähemmä alamäkee, millo käväsin pohjalla, millo olin ihan vähän ahistunu väsymyksest puhumattakaa mut mut sit ku pääsin pois perheest oon ollu aikalail toisinpäi vaik tiistain oikeesti pelotti ja ahisti et minne päädyn ja keskiviikkon elettii erittäin jännän äärel ku pää edel hyppäsin taas tuntemattomaan matkaamal täysin tuntemattomaa paikkaa tuntemattomien ihmisten luo yhtään tietämättä edes oonko mä menossa ylipäätää sinne minne pitäs ja oonko mä oikeessa paikassa. Mut mul on ollu tosi kivaa ja oon oppinu oikeesti nauttimaa joka sekunnist! Pitää vaa viel toivoo et saisin uuden perheen, ettei heti tarvis lähtee kotiin, ku maailma on vihdoin ruvennu taas hymyilee.

Tähän loppuun laitan viel Jessin Vlogist uusimman videon, mis on lauantaist kaikkee kohast 2:22 eteenpäi.

Listening to the wind of change

Eka viikko perheessä oli ihan mielettömän raskas. Joka ilta sammuin aikasi ja joka yö nukuin niin paljon kun vaan mahollista. Monesti jopa kellon ympäriki. Viikko meni tavallaa kauheen nopeesti mut tavallaan kauheen hitaasti. Koko viikon väsytti ihan kamalasti ja tuntu ettei mul ollu vaa voimii olla täysillä mukana täs jutus. Kaiken kukkuraks iski koti-ikävä, mihi en osannu varautuu olleskaa ja en tienny yhtää miltä se tuntus koska en oo ikin potenu koti-ikävää. Se lannisti mua ihan sikana. Musta tuntu etten mä osannu tehä mitään, aivot ei vaan toiminu. Pohjallaki tuli käytyy, mut sielt vaa kiipeemää ylöspäi. Asiat ei iha luistanu perheen kaa, en ollu semmonen ketä ne ois tarvinnu mul oli liian vähän ja vääränlaist kokemust. Muutenki liian väsyneenä en pystyny antaa parastani. Tultii tuloksee et mä meen rematchiin (aka vaihdan perhettä). Rematchissa oleminen tarkottaa siis, että aupairilla on 14 päivää aikaa löytää uus perhe. Mun 14 päivää alko perjantaina. Ennen, kun mun hakenus menee uudestaan näkyville muille perheille, mun LCC:n (Local Childcare Coordinator eli tavallaan aluevalvoja) pidää tehdä ensin paperitöitä joten mun hakemus tulee näkyville uudestaan vasta huomenna. Eli mulla on alle 14 päivää saada uus perhe. Jos en saa uutta perhettä, mut lähetetään takas Suomeen. 

Eilen tän mun perheen penskan koulul oli joku tapahtuma. Emmä oikee hoksannu mitä varten se oli mut kiva tapahtuma se kummiski oli. Me oltiin paikalla jo vähän kymmenen jälkeen ja autettiin järjestelyissä. Mulle ja lapsen lapsenvahdille nakitettiin heliumpallojen täyttäminen, narujen sitominen niihin ja lopuksi laitettiin pallot jonnekkin ulos, minne ei vielä kukaan ollut ehtinyt raahata ilmapalloja. Itse tapahtuma alkoi keskipäivällä. Tapahtumassa oli DJ, paljon ruokaa, kolme erilaista pomppulinnaa, poniajelua ja kaikkea muuta. Tapahtuma kesti kolmeen asti iltapäivällä. Sen jälkeen me mentiin leikkipuistoon, missä oltiin melkein pari tuntia. 

Tänään me käytiin Philadelphian eläintarhassa. Sinne kesti autolla reilu puol tuntii. Aikuisten lippu oli 20 dollarii. Must tuntu et se oli kauheen iso paikka, varmaan  miljoona kertaa Korkeasaarta isompi, vaik paikallisille tää oli ihan normaalin kokonen. Mut minkäs teet, kun tuut pienestä maasta, kaikki tuntuu kauheen isolta kun oot tottunu kaiken pienuutee. Siel oli kaikkii eläimii, sellasiiki mitä en ollu ennen nähny.Sää oli tosi kiva, välil paisto aurinko mut välil aurinko meni pilvee. Mut hassuu oli et mul oli koko ajan takki pääl (auki tosin) vaik välil oli kuuma. Outoo kans oli et vaik oli melkee 20 astetta, mul oli välil kylmä. Ku oltiin kotimatkalla penska nukahti pikkurilli dipattuna vesipulloo. Mäki meinasin siinä sammuu mut sain itteni pidettyy koko loppupäivän hereil!

On pien stressi uuden perheen löytymisest mut toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Jos joudun lähtemää takasin Suomeen ei mun kummistaan ihan tyhjin käsin tarvii lähtee, onhan tää aikamoinen seikkailu tähänki asti ollu ja oon saanu pinon uusia kavereitakin ympäri palloo! Pitäkää kaikki mulle peukkui pystys ettei mun heti tarttis lähtee takasin Eurooppaa!! Ps. kaiken kukkuraks oon yskiny keuhkoni pihalle varmaa miljoona päivää jo..

Welcome to the "Big apple"!!

Torstaina aamupäivällä meil oli ensiapukurssi. Tavallaan tosi "turha" ja tylsä mulle koska toi oli jo neljäs kerta ku mä käyn ensiapuu. Päivä kulu tosi hitaasti. Jossai vaihees saatii eväsboksit mis oli joku tortillajuttu, mist en tosin kauheest tykänny en pystyny syyä sitä kokonaa loppuu, omena ja sipsii. Meil oli vaa joku vartti aikaa syyä mut ei haitannu ku kaikil oli tarpeeks kova nälkä et äkkii katos ruoka. Jenkkie EA-kurssi eroo ainaki suomalaisest sillee, et siel ei käydä pulssin mittaamist olleskaa. EA-kurssilt saatii vihkonen mist sai repästyy pienemmän "vihon" irti ja EA-pakkauksen, mis on sisäl kumihanskat, side ja elvytysmikäliehengityssuoja.

Vihdoinki koitti se hetki et lähettii menee kohti Manhattanii. Dösämatka kesti ainaki joku 1.5h. Ekaks pysähyttii paikkaa mist nähtii Vapaudenpatsas. Meil oli 7min aikaa mennä ja ottaa kuvii. Sit ku tultii takas meiät jaettii kymmenen hengen ryhmii. Mun ryhmäs kaikki muut paitsi minä ja yks toine oli Saksalaisii. Dösäkuski diktaattorimaisesti valitsi ryhmänjohtajan, onneks arpa ei osunu muhu vaik ei mun ois tarvinnukkaa tehä mitää johtajana. Seuraava etappi oli Central Park. Käveltii vähä matkaa siel ja napsittii kuvii. Ku oltii kaiki dösäs ja oltii lähetty jo liikkeelle joku huomas et katos, tuol kävelee kaks meistä. Dösäkuski käänty oikeelle ja yht'äkkii kuulu kauheeta kolinaa. Dösä osu rakennustelineesee ja se melkee kaatu. Oho. Oli vähä extremempi käännös. Mattimyöhäset hyppäs kyytii ja matka jatku. Pysähyttii viel uuestaa vartiks johki, ei me muuta tehty ku vähä käveltii ees taas. Ei kauheen kauas viittiny lähtee ku oli nii vähä aikaa. Kohta taas jatkettii matkaa ja päädyttii lopuks Rockefeller Centerii. Top of the rock oli kiva paikka, vaik podenki korkeenpaikankammoo. Käytii siin samal matkamuistokauppaa, ostin magneetin ja jotain pastilleja. Sit mentii kävelee pikkuhiljaa paikkaa mis mie piti tavata yheksältä. Käytii Time Squarel ja siel törmättii kaiken näkösii eri hahmoihi mm. Iron Manii ja Super Marioo. Tais siel Minni Hiiriki ja muit Disney-hahmoi olla. Käytii syömäs Mäkkäris, hamppariaterias tuliki yhen hampparin sijaa kaks hampparii. Ihmeteltii siinä hetki et apua mitä tää on mut sit todettii vaa et ihan sama meil on nälkä ja syötii pois. Mei tapaamispaikan tien toisella puolella oli ruokakauppa mist osa kävi ostaa ruokaa, mä tyydyin vaa vesipulloo ja purkkaa. Ku päästii takas kampukselle, piti viel pakata ja ottaa seuraavan päivän vaatteet valmiiks enne ku meni nukkumaa.

 John Lennonin muistomerkki Central Parkis

 Top Of The Rock

 Naked Cowboy

Perjantai oli iso päivä, päästiin vihdoin perheisii! Päivä alko aamupalalla ja jatku pienellä infolla. Sit raahattii lakanat ja pyyhkeet kellarii ja luovutettii huoneet. Seuraavana koitti kamojen raahaamine dösää ja matka perheisii voi alkaa. Mun dösäs oli mun molemmat kämppikset, pari Saksalaist,yks Ranskalaine ja yks Brasilialaine. Dösämatka oli pitkä, millo kukaki nukku, millo laulo, millo kuunteli omast iPodist tms. musaa, millo pölistii porukas... Oli kauhee jännää nähä host perhe ekaa kertaa. Mua oli mun molemmat host vanhemmat vastas. Sanottii heipat muitte aupairie kaa ja lähettii omille teillemme. Arvatkaa kuka pamautti auton oven toisen auton oveen.. Onneks ei jääny jälkee! Host vanhempie kaa käytii safkaamas italialaises, mul oli nii nälkä et söin koko lautasen tyhjäks ja vetäsin pari leipääki siihe päälle. Sen siitä saa ku syö aamupalan aikasee aamul ja seuraavan kerran saa ruokaa n. 7h pääst. Sen voin sanoo et tääl ateriat on oikeesti isoi, varmaa isompii jopa ku Saksas. Sit ajettii suoraa himaa. Noitte auto on nii iso et mun pitää oikeesti kiivetä sisää ja hypätä ulos. Mul on mun huonees tv, parisänky (mihin myöskin pitää kiivetä), vaatekomero ja lipasto. Jännää ku ekaa kertaa ikinä saan oman huoneen oven lukkoo. Annoin tuliaiseks penskalle Niiskuneitipehmolelun ja hostvanhemmille Alvar Aallon semmosen jutun. Arvatkaa kuka rakastu Niiskuneitii ja raahaa sitä joka paikkaa eikä haluu nukkuu ilman sitä. Erävoitto sanoisin! Purin kamat, osa meni vaatekaappii, suurin osa lipastoo.
Lauantaina minä, penska, hostäiti ja lapsenvahti käytii kaupoil. Bloomingdales, Macy's, Forever21... Oltii kaupoil viis tuntii ja käytii siin safkaamaski. Katoin et jee tos on tommone kiva kanatoasti, otanpa sen. Kaiken järjen ja logiikan mukaa tulee yks leipä ja jotain muuta siin lautasel mut ei ei, tääl tulee kaks leipää ja ne on valtavii. Jaksoin ehk hätäsest kolmasosan. Hostäiti ihmetteli et mite mä söin nii vähä, mut minkkäs teet kun on hellettä ja ateria on nii iso, vähemmästäki lämpötilast nälkä lähtee ja isost annoksest näyttää et on syöny vähä. Illal oli ihanaa mennä suihkun kautta nukkumaa ja nukuinki taas melkee kellon ympäri! Päiväl ku olin ottamas vaatehuoneest kenkii en saanu ovee auki. Yritin siinä ensi itse tottakai avata ovee koska avun pyytäminehä on nii vaikeeta. Kappas, kahva irtos. Lopult luovutin ja pyysin hostäitii auttaa, onneks se suhtautu rikkinäisee ovenkahvaa tosi chillisti ni ei oo mitää hätää.

Oho rikoin ovenkahvan.

Tänään (aka sunnuntaina) täälläkin on äitienpäivä. Käytii "klubilla" brunssilla. Siel oli ihan sikan ruokaa! Tottakai otin vinon pinon kylmäsavulohta (koska se on mun lempparii), tokal kierroksel nappasin taasen pari palaa lohta ja kävelles takas pöytää viereiseset pöydäs joku kommentoi vierustoverillee "Well she looves her punch of fish".

Omnom suklaajätskii ja M&M:ii päällä!

Tälläst täl kertaa voisin helpost kirjottaa viel paljo enemmänki mut en jaksa. Huomen tulee 30 astetta (celciusta tottamaar), tuun kuolemaa...