sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Juokse henkesi edestä, ota toivon kipinä mukaan

Se oli perjantai kai kolme viikkoo sitten, ku saavuin mun hostperheesee. Seuraavan viikon torstaina mä tiesin et tänne mä en jää kauaks aikaa. Tän viikon tiistaina mä vihdoin lähdin perheestä. Emmä muuta koko päivää tehny ku puhelimen välityksel selvitin mitä mulle tulee tapahtuu, pakkasin, siivosin, pyykkäsin, katoin vähä tv:t ja autoin  ruuan tekemises ja pöydän kattamises ja juttelin hostäidin kanssa vähän kaikesta tapahtuneesta ja tulevasta ja vähän muustakin. Oho tostahan tuli vähä pitempi lista ku kelasin. Iltaruoan jälkeen roudattii mun kamat autoo ja lähettii hotellille missä mä vietin seuraavan yön. Hotellivirkailija puhu sen verran nopeesti ja tarpeeks vahval Intian aksentil et mä en kunnol ymmärtäny mitä se sano (enkä ees sanoi kunnol ain erottanu) mut onneks hostisä oli viel siinä ja huomas et mä jäädyin ja se autto mua. Ku olin selvinny mun huoneesee asti sanottii viel heipat hostisälle ja yhistin läppärin wifiin et pystyin olee yhteydes mun LCC:n kans. Jossai vaihees kävin vähän tutkimas hotellii. Huomasin et hotellil on uima-allas mut se olikin ulkona, ni en jaksanu vaivautuu mennä uimaa. Tyydyin vaa siihe et kävin ostamas vesipullon. Nukuin taas huonohkosti, mä yskin taas ties kui kaua illal ja heräsin vähä viiden jälkee taas yskimää enkä oikee enää saanu unta. Aamupalal oli vaikee syyä mitää ku stressasin sen verra paljo. Mut sit vihdoin joskus vähän ennen kymmenentä mä sain mun LCC:lt viestii et mä menisin New Jerseyyn asumaan jonkun toisen LCC:n luokse. Kiva uutinen oli myös et siel asuu joitain muitakin aupaireja ketkä on samas jamas ku mäki.


Keskiviikkona luovutin mun huoneen vähän ennen puoltapäivää. Jonki aikaa istuskelin aulas ja venasin et mun LCC tulis hakemaa. Käytii eka Starbuckis ja sit lähettii ajamaa Philadelhpian dösäasemalle. Ostettii mulle dösälippu, koht olinki taas yksin. Mul oli siinä mukaavat nelisen tuntii venaamist et dösä lähtis. Onneks oli kirja mukana nii ei aika käyny nii pitkäks. Pölisin siin aluks kans vähä aikaa ihmisten kanssa. Dösän piti lähtee 18:15. Aikaa kulu, eikä dösää näkyny. Kukaa ei tienny missä se on. Mut vihdoinki joskus 20min päästä se tuli. Jäin pois Newarkis ja jatkoin taksil siit mun määränpäähä.



Tutustuttii aupairien kesken, kerrottii tarinat miks ollaa rematchis. Kaikki me kolme nukutaa alakerras. Alejandran kaa oon kattonu espanjankielist tv:tä, katottii me Pirates Of The Caribbeaniiki espanjaks sen padilt. Torstaina Charlene sai uuden perheen ja perjantaina se muutti pois. Vaik ei ehittykkää tuntee pitkää ni toivon silti et me pidetää viel yhteyttä jatkossaki! Perjantaina oli tän perheen vanhimman lapsen tanssiaiset. Tanssiaiset loppu joskus puolenyön aikaan. Koska tanssija tuli poikaystävänsä kanssa tänne, me kaikki muut lähdettiin hetkeks pois. Minä ja Alejandra lähdettiin katsomaan X-Menii elokuvateatterii. Leffa alko 00:30. Ekaks mentii lipunmyyjälle antaa paprei mis oli ostokoodi vai mikä lie, en tiiä mut toimii samal taval ku Suomes. Saatii leffaliput ja mentii ostaa juomista mulle leffaa varte. Seuraavaks suunnistettii oikeesee salii. Ekaks näytettii liput lipuntarkastajalle ja sit päästii jatkaa matkaa ettii oikee sali. Oltii jo istumas salis ku Alejandra huomas et kaikil muil oli 3D-lasit. Ei me ees tiedetty et se oli 3D leffa mut äkkiäkös me pompattii ylös ja mentii takasin lipuntarkastajalle ja pyydettii silt lasit. Mut ei ollu meiän vika, lipuntarkastajan ois pitäny antaa meille alunperinki ne lasit ku näytettii sille mei liput. Lipus ei oo eriksee merkitty paikkaa, vähä niiku joskus kivikaudel Suomes eli saat mennä minne huvittaa. Olin nii väsyny et aloin nukahtelee jossai vaiheees, missasin varmaa puolet leffast mut muistan ainaki nähneeni alun ja lopun ni kai se riittää. Kotona oltiin joskus puol neljän aikaa aamulla. Päädyttiin lopulta yläkertaan perheen edellisen aupairin huoneesee (kuka vielä asuu täällä, mut koht lähtee reissaamaa kuukaudeks) nukkumaa ja nukuttiin kuutisen tuntia.


Lauantaina Jessi haki meiät siinä puolen päivän aikaan ja lähdettiin ajamaan kohti huvipuistoo nimeltä Six Flags. Musa päälle, volat kaakkoon, ikkunat auki ja menoks! Meil oli niin hauska päivä et huhhuh, vaikka ekaks ajettiiki huvipuiston ohi mut se oli vaa navigaattorin syytä ku se sano et mee suoraa. Mut eihän me voitu huomaa isoo kylttii, mikä ei todellakaa sanonu et huvipuistoo käännytää oikeelle. Oho, sellast sattuu välil. Ekaks mentii syömää, mä otin vaa ranskiksii, en halunnu kauheest syyä en ees popsinu kaikee mitä mul oli ku en halunnu et mul tulis paha olo. Jossai vaihees vieres oleval laval pomppas kaks miestä ja yks naine ja ne alko tanssii vanhan kunnon rock n' rollin tahtiin. Kohta ruvettii kiertää huvipuistoo. Erona Suomen huvipuistoihi on se et sä et saa ottaa laukkuu mukaa ja tarvittaes jättää sitä säilöö uloskäynnin viereen, vaan sun piti jättää kamas lokeroon. 2h lokeros makso yhen dollarin. Hullua sinänsä et ensin maksat ittes kipeeks siitä et pääset sisää ja sit vähä välii sun pitää pulittaa dollari et saat kamas säilöö ja pääset laitteisii. Mut laitteet kummiskin oli mahtavia!! Ja kaikist parast oli se et siel oli paljon kaikkee supersankarijuttui esim. oli Supermieslaite. Lähettii ajaa huvipuistost pois seittemältä. Pysähyttii matkal syömäs Applebee's nimises paikas, suosittelen jos joskus jostain ulkomailt satutte löytämää! Matka-aika oli navigaattorin mukaan noin tunti, mut oho, mut olinkin kotona vähän ennen kymmentä. Okei me käytiin syömässäkin välissä mut silti.

 Minä, Alejandra ja Jessi hassunhauskojen hahmojen kanssa.



Sunnuntaina menin tän perheen kanssa - keiden luona nyt väliaikasesti asustelen - rannalle Manasquanii noin tunnin ajomatkan päähän. Vaik oli vähän tuulista, ei se haitannu, mul oli ainakin tosi kivaa! "Surffattii" minilaudalla (okei en tiiä mikä sen oikee nimi on, keksin vaa sanan), eli maattii sen laudan päällä ja mentii aaltoihi. Se oli tosi hauskaa, etenki sillo ku oli toooosi isot aallot! Sain kätee muutaman pienen mustelman mut mul ei oo mitään ideaa, mistä ne oon saanu mut ne tuli rannalta. Automatkal kuunneltii satelliittiradiost kanavii, mist tuli kaikenlaist musaa -70 ja -80-luvuilt. Must se oli tosi kivaa, koska vanha musa on must hyvää esim. noitten kyseisten kahen vuosikymmenen pop on parempaa, ku se mitä tänä päivänä tulee. Toki on nykyääki jotain ihan hyvii biisei kyseises genres mut emmä jaksa niit samal taval ku noit vanhempii. Mun ei kannata ees alkaa puhuu rokist alalajeineen koska siitä saisin ties kui pitkän tekstin ni jätän sen vaa toteemal et se on parasta. Kotii ku tultii auttelin ruoanlaitos ja sit kattelin CSI Miamii muutaman jakson tän pehreen keskimmäisen penskan kanssa. Ku kävin suihkus oli kiva huomata et olin saanu vähä värii ihoo, wohoo nyt en oo enää valkonen ku lumi!!


 Piti pulittaa £8 et pääs rannalle.


Jee, sinne meni talviturkki ja karvalakki!

Oon huomannu et mun mieli on ollu ailahteleva tääl olles. Koko sen ajan ku olin mun hostperheessä oli enemmä ja vähemmä alamäkee, millo käväsin pohjalla, millo olin ihan vähän ahistunu väsymyksest puhumattakaa mut mut sit ku pääsin pois perheest oon ollu aikalail toisinpäi vaik tiistain oikeesti pelotti ja ahisti et minne päädyn ja keskiviikkon elettii erittäin jännän äärel ku pää edel hyppäsin taas tuntemattomaan matkaamal täysin tuntemattomaa paikkaa tuntemattomien ihmisten luo yhtään tietämättä edes oonko mä menossa ylipäätää sinne minne pitäs ja oonko mä oikeessa paikassa. Mut mul on ollu tosi kivaa ja oon oppinu oikeesti nauttimaa joka sekunnist! Pitää vaa viel toivoo et saisin uuden perheen, ettei heti tarvis lähtee kotiin, ku maailma on vihdoin ruvennu taas hymyilee.

Tähän loppuun laitan viel Jessin Vlogist uusimman videon, mis on lauantaist kaikkee kohast 2:22 eteenpäi.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Listening to the wind of change

Eka viikko perheessä oli ihan mielettömän raskas. Joka ilta sammuin aikasi ja joka yö nukuin niin paljon kun vaan mahollista. Monesti jopa kellon ympäriki. Viikko meni tavallaa kauheen nopeesti mut tavallaan kauheen hitaasti. Koko viikon väsytti ihan kamalasti ja tuntu ettei mul ollu vaa voimii olla täysillä mukana täs jutus. Kaiken kukkuraks iski koti-ikävä, mihi en osannu varautuu olleskaa ja en tienny yhtää miltä se tuntus koska en oo ikin potenu koti-ikävää. Se lannisti mua ihan sikana. Musta tuntu etten mä osannu tehä mitään, aivot ei vaan toiminu. Pohjallaki tuli käytyy, mut sielt vaa kiipeemää ylöspäi. Asiat ei iha luistanu perheen kaa, en ollu semmonen ketä ne ois tarvinnu mul oli liian vähän ja vääränlaist kokemust. Muutenki liian väsyneenä en pystyny antaa parastani. Tultii tuloksee et mä meen rematchiin (aka vaihdan perhettä). Rematchissa oleminen tarkottaa siis, että aupairilla on 14 päivää aikaa löytää uus perhe. Mun 14 päivää alko perjantaina. Ennen, kun mun hakenus menee uudestaan näkyville muille perheille, mun LCC:n (Local Childcare Coordinator eli tavallaan aluevalvoja) pidää tehdä ensin paperitöitä joten mun hakemus tulee näkyville uudestaan vasta huomenna. Eli mulla on alle 14 päivää saada uus perhe. Jos en saa uutta perhettä, mut lähetetään takas Suomeen. 

Eilen tän mun perheen penskan koulul oli joku tapahtuma. Emmä oikee hoksannu mitä varten se oli mut kiva tapahtuma se kummiski oli. Me oltiin paikalla jo vähän kymmenen jälkeen ja autettiin järjestelyissä. Mulle ja lapsen lapsenvahdille nakitettiin heliumpallojen täyttäminen, narujen sitominen niihin ja lopuksi laitettiin pallot jonnekkin ulos, minne ei vielä kukaan ollut ehtinyt raahata ilmapalloja. Itse tapahtuma alkoi keskipäivällä. Tapahtumassa oli DJ, paljon ruokaa, kolme erilaista pomppulinnaa, poniajelua ja kaikkea muuta. Tapahtuma kesti kolmeen asti iltapäivällä. Sen jälkeen me mentiin leikkipuistoon, missä oltiin melkein pari tuntia. 



Tänään me käytiin Philadelphian eläintarhassa. Sinne kesti autolla reilu puol tuntii. Aikuisten lippu oli 20 dollarii. Must tuntu et se oli kauheen iso paikka, varmaan  miljoona kertaa Korkeasaarta isompi, vaik paikallisille tää oli ihan normaalin kokonen. Mut minkäs teet, kun tuut pienestä maasta, kaikki tuntuu kauheen isolta kun oot tottunu kaiken pienuutee. Siel oli kaikkii eläimii, sellasiiki mitä en ollu ennen nähny.Sää oli tosi kiva, välil paisto aurinko mut välil aurinko meni pilvee. Mut hassuu oli et mul oli koko ajan takki pääl (auki tosin) vaik välil oli kuuma. Outoo kans oli et vaik oli melkee 20 astetta, mul oli välil kylmä. Ku oltiin kotimatkalla penska nukahti pikkurilli dipattuna vesipulloo. Mäki meinasin siinä sammuu mut sain itteni pidettyy koko loppupäivän hereil!






On pien stressi uuden perheen löytymisest mut toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Jos joudun lähtemää takasin Suomeen ei mun kummistaan ihan tyhjin käsin tarvii lähtee, onhan tää aikamoinen seikkailu tähänki asti ollu ja oon saanu pinon uusia kavereitakin ympäri palloo! Pitäkää kaikki mulle peukkui pystys ettei mun heti tarttis lähtee takasin Eurooppaa!! Ps. kaiken kukkuraks oon yskiny keuhkoni pihalle varmaa miljoona päivää jo..

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Welcome to the "Big apple"!!

Torstaina aamupäivällä meil oli ensiapukurssi. Tavallaan tosi "turha" ja tylsä mulle koska toi oli jo neljäs kerta ku mä käyn ensiapuu. Päivä kulu tosi hitaasti. Jossai vaihees saatii eväsboksit mis oli joku tortillajuttu, mist en tosin kauheest tykänny en pystyny syyä sitä kokonaa loppuu, omena ja sipsii. Meil oli vaa joku vartti aikaa syyä mut ei haitannu ku kaikil oli tarpeeks kova nälkä et äkkii katos ruoka. Jenkkie EA-kurssi eroo ainaki suomalaisest sillee, et siel ei käydä pulssin mittaamist olleskaa. EA-kurssilt saatii vihkonen mist sai repästyy pienemmän "vihon" irti ja EA-pakkauksen, mis on sisäl kumihanskat, side ja elvytysmikäliehengityssuoja.


Vihdoinki koitti se hetki et lähettii menee kohti Manhattanii. Dösämatka kesti ainaki joku 1.5h. Ekaks pysähyttii paikkaa mist nähtii Vapaudenpatsas. Meil oli 7min aikaa mennä ja ottaa kuvii. Sit ku tultii takas meiät jaettii kymmenen hengen ryhmii. Mun ryhmäs kaikki muut paitsi minä ja yks toine oli Saksalaisii. Dösäkuski diktaattorimaisesti valitsi ryhmänjohtajan, onneks arpa ei osunu muhu vaik ei mun ois tarvinnukkaa tehä mitää johtajana. Seuraava etappi oli Central Park. Käveltii vähä matkaa siel ja napsittii kuvii. Ku oltii kaiki dösäs ja oltii lähetty jo liikkeelle joku huomas et katos, tuol kävelee kaks meistä. Dösäkuski käänty oikeelle ja yht'äkkii kuulu kauheeta kolinaa. Dösä osu rakennustelineesee ja se melkee kaatu. Oho. Oli vähä extremempi käännös. Mattimyöhäset hyppäs kyytii ja matka jatku. Pysähyttii viel uuestaa vartiks johki, ei me muuta tehty ku vähä käveltii ees taas. Ei kauheen kauas viittiny lähtee ku oli nii vähä aikaa. Kohta taas jatkettii matkaa ja päädyttii lopuks Rockefeller Centerii. Top of the rock oli kiva paikka, vaik podenki korkeenpaikankammoo. Käytii siin samal matkamuistokauppaa, ostin magneetin ja jotain pastilleja. Sit mentii kävelee pikkuhiljaa paikkaa mis mie piti tavata yheksältä. Käytii Time Squarel ja siel törmättii kaiken näkösii eri hahmoihi mm. Iron Manii ja Super Marioo. Tais siel Minni Hiiriki ja muit Disney-hahmoi olla. Käytii syömäs Mäkkäris, hamppariaterias tuliki yhen hampparin sijaa kaks hampparii. Ihmeteltii siinä hetki et apua mitä tää on mut sit todettii vaa et ihan sama meil on nälkä ja syötii pois. Mei tapaamispaikan tien toisella puolella oli ruokakauppa mist osa kävi ostaa ruokaa, mä tyydyin vaa vesipulloo ja purkkaa. Ku päästii takas kampukselle, piti viel pakata ja ottaa seuraavan päivän vaatteet valmiiks enne ku meni nukkumaa.


 John Lennonin muistomerkki Central Parkis

 Top Of The Rock





 Naked Cowboy


Perjantai oli iso päivä, päästiin vihdoin perheisii! Päivä alko aamupalalla ja jatku pienellä infolla. Sit raahattii lakanat ja pyyhkeet kellarii ja luovutettii huoneet. Seuraavana koitti kamojen raahaamine dösää ja matka perheisii voi alkaa. Mun dösäs oli mun molemmat kämppikset, pari Saksalaist,yks Ranskalaine ja yks Brasilialaine. Dösämatka oli pitkä, millo kukaki nukku, millo laulo, millo kuunteli omast iPodist tms. musaa, millo pölistii porukas... Oli kauhee jännää nähä host perhe ekaa kertaa. Mua oli mun molemmat host vanhemmat vastas. Sanottii heipat muitte aupairie kaa ja lähettii omille teillemme. Arvatkaa kuka pamautti auton oven toisen auton oveen.. Onneks ei jääny jälkee! Host vanhempie kaa käytii safkaamas italialaises, mul oli nii nälkä et söin koko lautasen tyhjäks ja vetäsin pari leipääki siihe päälle. Sen siitä saa ku syö aamupalan aikasee aamul ja seuraavan kerran saa ruokaa n. 7h pääst. Sen voin sanoo et tääl ateriat on oikeesti isoi, varmaa isompii jopa ku Saksas. Sit ajettii suoraa himaa. Noitte auto on nii iso et mun pitää oikeesti kiivetä sisää ja hypätä ulos. Mul on mun huonees tv, parisänky (mihin myöskin pitää kiivetä), vaatekomero ja lipasto. Jännää ku ekaa kertaa ikinä saan oman huoneen oven lukkoo. Annoin tuliaiseks penskalle Niiskuneitipehmolelun ja hostvanhemmille Alvar Aallon semmosen jutun. Arvatkaa kuka rakastu Niiskuneitii ja raahaa sitä joka paikkaa eikä haluu nukkuu ilman sitä. Erävoitto sanoisin! Purin kamat, osa meni vaatekaappii, suurin osa lipastoo.
Lauantaina minä, penska, hostäiti ja lapsenvahti käytii kaupoil. Bloomingdales, Macy's, Forever21... Oltii kaupoil viis tuntii ja käytii siin safkaamaski. Katoin et jee tos on tommone kiva kanatoasti, otanpa sen. Kaiken järjen ja logiikan mukaa tulee yks leipä ja jotain muuta siin lautasel mut ei ei, tääl tulee kaks leipää ja ne on valtavii. Jaksoin ehk hätäsest kolmasosan. Hostäiti ihmetteli et mite mä söin nii vähä, mut minkkäs teet kun on hellettä ja ateria on nii iso, vähemmästäki lämpötilast nälkä lähtee ja isost annoksest näyttää et on syöny vähä. Illal oli ihanaa mennä suihkun kautta nukkumaa ja nukuinki taas melkee kellon ympäri! Päiväl ku olin ottamas vaatehuoneest kenkii en saanu ovee auki. Yritin siinä ensi itse tottakai avata ovee koska avun pyytäminehä on nii vaikeeta. Kappas, kahva irtos. Lopult luovutin ja pyysin hostäitii auttaa, onneks se suhtautu rikkinäisee ovenkahvaa tosi chillisti ni ei oo mitää hätää.


Oho rikoin ovenkahvan.

Tänään (aka sunnuntaina) täälläkin on äitienpäivä. Käytii "klubilla" brunssilla. Siel oli ihan sikan ruokaa! Tottakai otin vinon pinon kylmäsavulohta (koska se on mun lempparii), tokal kierroksel nappasin taasen pari palaa lohta ja kävelles takas pöytää viereiseset pöydäs joku kommentoi vierustoverillee "Well she looves her punch of fish".

Omnom suklaajätskii ja M&M:ii päällä!

Tälläst täl kertaa voisin helpost kirjottaa viel paljo enemmänki mut en jaksa. Huomen tulee 30 astetta (celciusta tottamaar), tuun kuolemaa...

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

We're all living in America

Sunnuntaina näin Willua ja Hannaa. Ei me mitään erikoista tehty, pelattiin GTA:ta ja syötiin sekunnin sadasosissa suklaalevy. Katsottiin me mun lapsuudenkuviakin. Heitin Hannan Jumboon, Willun kanssa ajoin piiitkää reittiä Martsarin asemalle. Steissil meil oli tavallisee tapaamme mahtava puheenaihe. Yhyy jään kaipaamaan kaikkii mei enemmä ja vähemmä normaaleja juttutuoikoita. Okei normaali on kyl ihan väärä sana mut eka mitä keksin. Melkein heti lähdettiin tekemään mulle check inniä, kun olin tullut takasin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin neljä tuntia. Kuten arvata saattaa ei paljoo nukuttanu, halusin nukkuu mut ei huvittanu.

© Hanna

Maanantaina mulla oli herätys klo 5:45. Vaatteet vaa niskaa ja lentokentälle. Heathrowlla laskeuduin eri terminaalii ku Nykin lento lähti. Terminalin vaihto kävi dösällä ja koko hoitoo meni noin tunti. Istumapaikat oli jo täynnä, kävelin dösän takaosaan ja istahdin lattialle. Siin oli semmonen "porras" mihin sain hyvin ahterini mahtumaan. Hyvä näin, koska en ois ylettäny ottaa mistää kiinni, koska oon kokoa Hobitti. Toisessa terminaalissa heti ekana oli passitarkastus. Virkailija oli tosi hisas ja rupes jo kuumottaa jossai vaihees et päästääkö se mua olleska. Mut onneks kohta pääsinki jatkamaa matkaa. Seuraavaks tuli turvatarkastus. Arvatkaa vaa kenen laukku piippas.. Työntekijä otti suurimman osan tavaroist pois ja tarkisti ne ja laitto melkeen kaiken viel uudestaa menemää sen laitteen läpi. Jippii. Tarkastuksen jälkeen kävin nostamassa vähän puntia ja suuntasin kauppaan, mist ostin mansikka-kirsikkamehuu ja myöhemmin päiväl mansikkamehuu ja ruokaa. 7h20min oli odotteluu, aika meni tosi nopeesti vaik olinki suurimman osan ajast yksin. Ehk noin tunti ennen ku lento Nykkii lähti löysin Italialaisen aupairin, kenee olin feissarin kautta tutustunu. Jonki aikaa ihmeteltii minne mennään ja lopult ku oikeelle portille päädyttii löydettiin pari aupairii lisää. Yllättäen Jenkkeihi lento oli pitkä, pysyttelin hereil viimesee asti mut jossai vaihees aloin torkahtelemaa.
Mentiin kaikki aupairit porukalla hakemaa mei matkalaukkuja ja lopuks venaamaa kyytii. Meit oli n. 30. Sit vihdoin dösäkuski tuli hakee meiät ja lähettiin tulemaan aupair koululle. Dösämatka kesti pari tuntii, me oltii kaikki iha loppu ku päästii perille. Mut heti ei päästy nukkumaa. Saatii pitsaaja vettä ja meiät jaettii huoneisii. Sit alko armoton laukkujen raahaaminen portaita pitkin tokaan kerrokseen. Ei ollu kivaa voin sanoo. Sit joskus puolenyön paikkeil oli kyl ihana suihkunraikkaana mennä nukkumaa. Enhä mä ollullaa ku kait sen 26h hereil vissii.  



Katoin Hobitin lennolla :3

Mulla on kämppiksinä kaks Saksalaista. Toinen tuli mun kaa samal lennol Lontoost ja toine tuli joskus kahen aikaa yöllä. Toi kuka tuli mun kaa samal lennol on tosi mukava tyyppi. Oon tutustunu sen kaverii en tiiä tunsiko ne ennen toisiaa mut lennolla molemmat istu ainaki mun edessä. Koulupäivä alkaa täällä aina kaheksalta. Tiistaina me herättiin kuudelta, koska meillä ei ollu kaihtimia kiinni ja aurinko nousi. Meil oli kouluu 18:30 asti, pari kertaa oli 30min tauko ja keskellä päivää tunnin ruokavälkkä. Käytiin läpi nii paljo kaikkee etten ees enää muista melkeen mitään. Liikaa infoo kerral. Katottiin me pari videoo, tehtiin esittelykierros, käytiin läpi ruokajuttuja ainaki. Koulun jälkeen osa meistä sai yllätyksen perheiltä. Pinkissä laukussa oli huppari, skittlessejä, m&m:iä, juomapullo, valokuvakehys, $10 lahjakortti Starbucksii, ja joku toinen lahjakortti jonnekkin pikaruokapaikkaa. Illalla mentiin toisen kämppiksen ja yhen muun kanssa kävelemää rantaan ja valokuvaamaa, kun me tultiin takasin muut oli jo alottanu karkkipiknikin. Meil oli tosi hauskaa, kaikista hauskinta oli kun Skandinavian ulkopuolella asuvat maisto salmiakkii. Osa sylki heti pois ja osa vaivalla sai nielastuu alas. Kaikkien ilmeet oli ihan mahtavat. Mua ja Tanskalaista aupairii pidettii ihan hulluna ja sekopäinä ku popsittii salmiakkii hyvillä mielin. 


Karkkipiknik jee jee

 Bambeja!



Vasemmanpuoleises me nukutaa ja mei tunnit on siel ja oikeenpuoleises me safkataa

Keskiviikkona me herättiin kaikki kolme klo 4:45. Toinen kämppis päätti lähtee lenkille aikasin aamulla. Jäätii viel toisen kämppiksen kaa löhöö sänkyy mut eihä me enää saatu unta. Aikasi heräämises on hyvä asia se et kukaa muu ei oo viel heränny, joten esim feissarissa oleminen tai ylipäätää netis roikkumine käy helposti ku netti ei lagaa liiallisen käyttäjämäärän takii joten puhumine ihmisille on kummasti helpompaa.. Vähän seittemän jälkeen mentiin taas aamupalalle ja sieltä kaheksaks tunnille. Tää päivä oli pitkälti samanlainen kun tiistaikin, tosin "kouluu" oli 13h, eilen oli vaan 10h. Jee huomenna on ehkä toisiks paras päivä, meil on retki New Yorkiin!!! En jaksa oottaa ollenkaan! 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Over the hills and far away

Musta tuntuu vieläkin ihan epätodelliselt et kohta sitä oikeesti ollaan rapakon tuolla puolen, vaikka lähtö on jo nurkan takana. Torstaina 17. päivä mä kävin USA:n  konsulaatissa Kaisaniemessä viisumihaastattelussa. Tai, no. Haastattelu ja haastattelu, luukulta luukulle siinä mentiin. Äitin kanssa mentiin Stadii yhtä matkaa. Oltiin sen verran ajoissa et ehittiin mennä siinä kahville viereiseen kahvilaan. Ite olin sen verran paniikissa et mitää en pystyny enää tunkemaan suusta alas, joten tyydyin vaan istumaan ja panikoin siinä samassa äitille ja feissarin välityksellä Hannalle. Kymmentä vaille yheksän menin soittamaan ovipuhelimella sinne konsulaattiin, sieltä sanottiin että soita kymmenen minuutin päästä uudestaan. Kipitin äkkiä takasin kahvilaan siinä toivossa et äiti ei olis vielä ehtiny lähteä ja onneksi ei ollut. Kymmenen minuutin kuluttuu menin taas soittamaan ovipuhelinta. Täl kertaa pääsin sisään ja puhelimen ääni ohjeisti mulle reitin oikeeseen paikkaan. Mut arvatkaa menikö tieto ohi? No tietenkin meni. Siinä samalla oven avauksella sisään asteli onneksi joku meksikolainen, jonka kanssa mentiin yhtä matkaa ja juteltiinkin siinä samalla vähän. Muuten koko hoito oli suomeks mut siinä lopuks piti puhua englantia. Vikassa luukussa multa kysyttiin miks mä meen Jenkkeihin, oonko puhunu perheen kanssa, montako lasta perheessä on ja mihin päin oon menossa. Sitten luukun emäntä anto mulle semmosen vihkosen ja sano että nyt voin mennä. Huh, vihdoinkin tän sai hoidettuu alta pois. Ai että sitä helpotuksen määrää, kun tallustelin ovesta ulos! Vihdoinkin tää mitä ehkä eniten olin stressannu oli ohi. Soitin heti äitille ja kysyin missä se oli ja suunnistin sen luo. Kierreltiin vähän aikaa keskustassa ja käytiin syömässä.

Lauantaina 19.4. oli mun läksiäiset. Alkuilta vietettiin Hannan luona. Paikalla oli itteni ja Hannan lisäksi Venla, Heidi, Aura, Linda ja Willu. Juteltiin, otettiin kuvia niin ulkona, kuin sisällä, puhallettiin saippuakuplia ja tehtiin boolia isoon kattilaan. Jossain vaiheessa sitten lähdettiin kohti Helsingin keskustaa ja otettiin suunta kohti Bäksyä. Ennen, kun me lähdettiin sain tosi tosi kivan kortin, minkä tytöt oli askarrellut tattista vaan näin täälläkin kyseisestä teoksesta! Bäkkärillä löydettiin sitten Sami kavereineen ja liityttiin seuraan. Ei me oikeestaan muuta tehty, kun istuttiin, oltiin ja juteltiin. Mulla oli tosi kivaa ja toivottavasti teillä muillakin paikalla olleilla oli! 


Yhtenä päivänä viime viikolla muistin et ainiin, kansainvälisen ajokortin vois ehkä hommaa... Vähän taas jäi asia viimetippaan. Multa ei sinänsä tosin oo mikään yllätys et asiat hoidetaan sillä viimesellä minuutilla. Matkasin Autoliiton toimistolle Helsinkiin ja annoin tiskillä valmiiks täytetyn lomakkeen ja passikuvan. Maanantaina posti toi niin ajokortin, kuin viisuminkin!


Viime perjantaina matkasin kohti Tampereen Pakkahuonetta. Paikalla olin vähän yhdentoista jälkeen aamupäivällä. Päivän aikana istuttiin porukalla auringossa Dregenin bändin kanssa, katsottiin Makkosten soundcheck ja illalla itse keikalla. Menin Miralle yöksi, mukuin noin neljä tuntia ja aamulla matkasin lentokenälle Tonjen kanssa Maddea vastaan. Tavastialla oli jo jonoa. Otettiin hassuja kuvia ja yksi videokin jäi jonotuksesta käteen. Taas juostiin lavan eteen, tosi nastaa oli. Keikka oli tosi tosi hyvä ja seura mahtavaa, mut keikast puuttu jokin kaikesta mahtavuudesta huolimatta. Keikan jälkeen sanoin heipat ihmisille keiden kanssa olin ja jäin jonottamaan viimeistä keikkaa paikalle jo saapuneiden kamujen kanssa. Ja taas oltiin juoksemassa lavan eteen. Täs keikas oli sitä jotain, oli se fiilis, ehottomasti paras keikka tällä rundilla! Keikan jälkeen jäätiin vielä haahuilemaan Tavalle, pölistiin siinä samalla vähän Steven ja Michelin kanssa. Ihan mahtavat kaks päivää, voin lämmöllä muistella tapahtumia ja ihmisiä ketä oli matkassa mukana.

Ylärivi oikeelta vasemmalle: minä+Johanna, mei keikkaliput, Tonje
Keskimmäinen rivi oikeelta: Dregen, Makkoset, minä+Michel
Alarivi oikeelta: Johanna+Steve+minä, minä+Dregsu+Johanna, Johanna+Mike+minä

Viime sunnuntaina mun piti nähdä kaverii mut lämpö nous kuumeen puolelle nii lahnasin vaa kotona koko päivän. Maanantaina mul oli pääpiirteittäin ihan normaali olo ja tosiaan käväsin postissa. Tiistaina aattelin vaan olla kotona tekemättä mitään. Sit Tiina laittoki viestii et mennäänkö jätskille. Äkkiäkös mä siinä maalasin pärstän ja lähdin. Mentiin yläkertaan rauhalliseen paikkaan istumaan ja juteltiin. Vappuaattona suunnattiin porukalla Stadiin. Steissi-Espa-Steissi-Espa-Kaivari-Bäksy. Käveltii pitkin ja poikin aina ei niitä lyhyimpiä teitä, otettii kuvia, puhuttiin tuntemattomille, laulettiin ja pitihän yks vappuvideokin mahtua mukaan (kamut hoi, paree enski vuon ottaa video ja laittaa jonnekki sillee, et mäki nään!!). Toisin kun viimeksi, tällä kertaa Bäksyllä soi ihan mahtavaa musaa! Jyrki69 on kyllä mahtava DJ. Mulla oli ihan mielettömän hauska ilta kunnes tultiin siihen pisteeseen, millon piti hyvästellä ihmisiä. Vappupäivänä käytii porukoitten kans Kaivaris parien tuttujen kaa. Oltiin melkein koko aika Ursulas istumas katoksen alla. Safkattiinki siinä vähän jotain. Välillä Ellan kaa käytii jossai kävelemäs, ei vaa jaksanu olla paikoillaa.

Team Pallokala

© Venla

Lohileipää ja mustikka smoothie

Perjantaina kävin Jumbossa moikkaamassa serkkuja. Kierrettiin vähän kauppoja yhdessä, hyvästeltiin ja ajoin kotiin, nappasin hyllystä pari boksia Heroesia ja kävelin sateessa Venlalle. Aluksi vaan istuttiin keittiössä, Venla koneen äärellä ja mä kännykällä. Sitten alettiin leipomaan juustokakku brownieta, tuli ihan törkeen hyvää!! Katsottiin siinä syödessä Heroesii varmaan neljä jaksoa. Jossai vaiheessa Venla heitti mulle läksiäislahjan, minkä rakkaat kakkakikkareeni on tehny. Käsky kuulu "avaa Jenkkiläs sillo ku oot ihan rauhassa", ei kai auta muu kun odottaa maanantai-iltaan. Venlan hyvästeleminen oli vaikeinta, koska ollaan tunnettu aina ja etenkin sillon, kun oltiin naapureita tehtiin mm. kaikki yhdessä. 


Oon sanonu tän varmaa miljoona kertaa liikaa joka paikassa ja sanon sen nyt täälläkin; kauhee ikävä tulee kaikkia!! Riehukaa ja pitäkää hauskaa munki puolesta läpi vuoden! Huomenna käyn Imatralla (wohoo 524km ajamista, onneks Audi ja sen cruise) ja sunnuntaina nään Willuu ja Hanskipanskii ja pakkaan loppuun. Adios amigos ens vuonna nährää!!

Tähä loppuu viel fiiliksii Pakkikselt viime perjantailt.