Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma!

Joskus pari vuotta sitten mä päätin, että lähden au pairiksi jonnekin. Oli fiilis, et on pakko päästä pois Suomesta ainakin hetkeksi. Alunperin ajatus lähti siitä kun mun veli meni vaihtoon Saksaan. Silloin joskus kun au pair asiaa rupesin miettii (tai no.. Enhän mä oikee edes miettiny, lähinnä päätin vaan et mä meen sit ku valmistun ensin) mun vaihtoehtoina oli Australia, Englanti ja USA. Aussit tippu aika nopeesti pois vaihtoehdoista ja kohta Englanti myös. Vaikka Australia ja Englanti onkin hienoja maita ja niissä on paljon kivaa nähtävää ja tehtävää jne jne, ei ne kiehdo mua yhtä paljon ja samalla tavalla kuin USA. Mutta joka tapauksessa johonkin englanninkieliseen maahan oli mentävä, enhän mä muita kieliä osaa kun suomea ja englantia sillä tasolla, että pärjään ittekseni. (Okei se olis kai aika huolestuttavaa jos en suomee osais) Olin myös päättäny et jonnekin mahollisimman kauas oli mentävä ja koska Aussit ei sinänsä kiinnosta niin paljoo, minne muualle menisin kun Jenkkeihin. Sit piti vaa päättää et minkä järjestön kautta lähtis. Mä päädyin aika nopeesti Cultural Care Au Pairiin, valinta oli helppo ja ehkä isoin asia mikä vaikutti valintaan oli se jos on jotain kysyttävää, huolia tai murheita saa apua suomeks ja info juttu oli suomeks myös! 
Nettisivut oli suomeks joten niistä sain enemmän irti toisin, kuin englanninkielisistä sivuista. Ja muutenkin tuli sellanen olo et tää se on, tän kautta mä meen mitä ei niinkää tullu niissä muissa mitä mä katoin.

Tossa jokin aika sitten sain perheen Amblerista, Philadelphian läheltä. 5.5. olis lähtö mailman toiselle puolen! Seuraavaks piti alkaa varaamaan viisumin saamiseksi tarvittavaa haastatteluaikaa USA:n suurlähetystöstä. Aluks kaikki tuntu tosi monimutkaselta ja vaikeelta ja olin tosi turhautunu koko asiaan mut sit yht'äkkiä olinkin jo saanut ajan ittelleni haastattelua varten. Hups. Se kävikin ihan helposti! Lentotiedot sain tietää eilen, lento Suomesta lähtee kaheksalta aamulla, välilasku Lontoossa. 7h20min pitää tappaa aikaa Heathrowlla ennen, kun New Yorkin lento lähtee.. Seittemältä illalla samaisena päivänä saavun sitten New Yorkiin.

Pieni muistilista, mitä pitää muistaa ottaa viisumihaastatteluu mukaan.

Lentokentältä matka jatkuu Cultural Caren kouluun, missä mä vietän seuraavat neljä päivää. Vähän jännittää mitä siitäkin tulee ja oonko vaan yksin erakkona siellä. Tavallaa toivon et joku toineki suomalainen lähtee mun kans samaa aikaa nii on ainaki joku kenen kaa voi jutella ilman mitää kielimuurii ja on varmaa helpompi tajuukki mitä on meneillää kun kummiskin missaan jotain oleellista niin sit se toinen suomalainen vois tiettekö täydentää mun puutteellisia tietoja. Kuuleman mukaan Au Pair-koulussa käydää tälläsii asioita läpi:

 Terveellisyys ja turvallisuus kotona
 Ruoka & ravitsemus
 Yleiset lastensairaudet
 Turvallisuus ja hätätilanne-koulutus
 Tehokas kommunikaatio
 Au Pairit roolimalleina
 Iät & Vaiheet: Syntymästä Teini-ikään
 Jokaiselle iälle sopivat aktiviteetit
 Lasten itsetunnon vahvistaminen
 Käyttäytymisen hallinta

Viime joulukuussa, kun mut hyväksyttiin tähän au pair-ohjelmaan sain postissa "Au Pair Handbook" nimisen kirjan missä on kaikkee oleellista esim. mitä kannattaa kysyy kun perheen kanssa ekaa kertaa puhuu puhelimessa/skypessä ja jotain papereita, missä oli keikenlaista tarpeellista. Eilen iltapäivällä mä sain uudestaan postia järjestöltä nyt kun lopullisesti perhe ja lähtöpäivä on varmoja. Tällä kertaa tuli kirje mulle ja vanhemmille, pari kirjaa ja vähän muuta. Loppu päivä meni melkein kokonaan tutkiessa ja lukiessa kaikkea, mitä posti toi tullessaan. 

Yks asia, mitä moni musta varmaan ei tiedä on se, että rakastan karttoja. Oon aikojen saatossa hamstrannu ittelleni lukemattomia karttoja, harmikseni suurin osan on vuosien varrella myös kadonnut. Tukholman ja Helsinginkin karttoja on aikojen saatossa ollut mun huoneen perukoilla ainakin se miljoona tässä, mutta nyt ei ole kummankaan kaupungin karttaa jäljellä varmaan kuin kaksi per kaupunki. Tai ainakin yksi, en ole ihan varma. Oon tykännyt katsoa karttoja ja leikkiä niillä niin pienestä asti, kuin vain muisti riittää. Tämän - ehkä vähän oudon - rakkauden takia olen haalinut jo itselleni muutaman kartan. Parhaalta ystävältäni sain valtavan kokoisen USA:n kartan ja kompassin (tuhannet kiitokset niistä vielä, nyt en ainakaan eksy vahingossakaan Kanadaan tai Meksikoon!!), niistä on ollut valtavasti iloa jo nyt! Aion vielä haalia itselleni niin monta kartta(opaskirjajuttua), kuin vain mahdollista toki oman kiinnostuksen ja tarpeen mukaan. Ainakin Philadelphian, Washington DC:n ja Seattlen kartat aion jostain etsiä. Ei sitä ikinä tiedä, milloin karttaa tarvitsee! Ja kartat ovat muutenkin ihania, ei niitä ole ikinä liikaa.

Mitä lähemmäksi tää matka tulee ja mitä enemmän alan valmistautuu lähtöön (myös henkisesti), sitä enemmän alkaa jännittää ja pelottaa (hyvällä tavalla tosin) ja tulee kamala ikävä kaikkia ja kaikkea!